ÄN YY TEE

Nyt. Kello on 5 aamuyöllä ja 11 tuntia lennon lähtöön. Nyt jännittää. Ja paljon.


Jotenkin noin vuosi sitten tää hetki tuntu niin mahottomalta, niin kaukaselta. Ei me varmaan oikeesti päästä koskaan ees lähtee. 

Rangon viimeiset hetket Suomessa

Viimenen viikko on ollu aikamoinen, en varmaan koskaan oo tuntenut näin suuria surun, stressin ja ilon tunteita samaan aikaan. On naurettu, on itketty. On varsinkin stressattu.


Rangon (ja ylipäätään koiran) viemisestä Australiaan kirjoitan kokonaan oman tekstin kunhan nyt saadaan ensin homma päätökseen ja jätkä turvassa perille. Ei ollut hyvä tunne kuulla terminaalissa että kaksi leimaa puuttuu. No, onneksi saatiin asia sumplittua ja Rango on tällä hetkellä jo (toivottavasti) lähellä Singaporen lentokenttää.

On todella hankala sanoa edes väliaikaisia hyvästejä kenellekkään. On niin epätodellinen fiilis että ei tuu näkemään kavereita ja perhettä (luultavasti) pitkään aikaan. Ei sitä halua sisäistää eikä hyväksyä, nää asiat on kumminkin mulle ne tärkeimmät. Ne oman vahvuuden lähteet.

ne tärkeimmät

kummipoika Leo

niitä joiden kanssa on hauskaa silloinkin kun elämä potkii

 


Saavutaan Melbourneen lauantaina paikallista aikaa noin 7.30 aamulla. Täällä hoiperrellaan silloin vielä perjantain riennoista kotiin.
Kentällä meitä odottaa vuokra-auto, joka saatiin noin 30e/päivä. Kentältä suunnataan aika suoriltaan Altonan (missä?) lähiöviidakkoon asuntonäyttöihin ja toivotaan että mahdollisimman pian saataisiin vuokra-asunto.

tuli sitä luntakin vielä nähtyä, hyi

 Instagramissa (@tarusiip) vähän aktiivisempaa päivitystä matkasta kuvien muodossa!

Nyt on aikalailla kaikki maallinen omaisuus hävitetty/myyty/annettu pois. Viimeisten paniikkien aika. Varmaan jotain on nyt unohtunu!? Onko nyt varmasti kaikki muumimukit matkassa? No, toivotaan.

Lähtökuopat kaivettu. Kaks matkalaukkua, kaks matkustajaa. Valmiina lähtöön än .... yy ... tee


Nyt.