Onkin "pikkusen" aikaa vierähtänyt viimesimmästä raapustuksesta, hups! Yritän parhaani mukaan tiivistää muutaman kuukauden kuulumiset alle tuntiin luettavaan tekstiin!
Vierailuita ja road trippejä
Täällä on nyt vieraillut kaksi mun ehdottomasti kaveriparhaimmistoon kuuluvaa tyyppiä. Molemmat oli täällä kolme viikkoa, eri aikoina tosin. Kumpaankin huikeeseen kolmeen viikkoon kuului paljon road trippejä eripuolille Victoriaa, Tasmaniassa piipahdus ja Melbournen kaupungin ilta ilmapiiriin tutustumista. Kiitos vielä aivan ihanista viikoista kyseisille henkilöille, en voi sanoin kuvailla miten huikeeta on että joku matkustaa tänne moikkaamaan! Vaikka aika huippu olen itsekkin..!
Kolme viikkoa menee todella nopeasti ja suosittelenkin yleensä olemaan täällä vähintään sen verran ja senkin jälkeen on luvattava että tulee joskus takasin!
Täällä on nyt rymytty Victorian alueella melkein 6 kuukautta ja silti on nähtävää jäljellä!
Tosin ehkä tuon viisi kertaa käydyn Great Ocean Roadin voi jo sanoa nähneensä..
 |
| huikee poppoo uusia tuttavuuksia ympäri maailman! |
 |
| Surffauksen jälkeiset fiilikset! |
 |
| jätski ja tää tyttö, ei hirveesti muuta tarvita! |
 |
| 5 kierros Great Ocean Roadilla |
Niinkun sanoinkin että tuli tehtyä myös viiden päivän viron reissu Australialaisittain eli mentiin vähän vielä etelämpään, Tasmaniaan. Oli aivan huikee reissu ja Tasmanian luonto muistutti todella paljon myös Suomea. Toki vuoret ja hyvin eriskummallinen villielämä pilasi toisinaan suomi-illuusion mutta yks niistä paikoista mihin menen vielä ehdottomasti käymään!
 |
| Viinimatkailua ja rypälevarkauksia |
 |
| Kuvitelkaa nää laventelipellot kirkkaan violetteina! Oon ehdottomasti Tasmaniassa kun sen aika on. |
 |
| kaulapanta. |
 |
| Lake Gordon Dam |
 |
| Russell falls |
 |
| VOMPATTI!!!! Hän sai nimen Tero. |
Elämä rupee pikkuhiljaa muistuttamaan jonkin näköstä arkielämää mutta samalla on kokoajan uusia asioita mitä näkee, tekee ja suunnitelmia mihin menee seuraavaksi.
Ite oon yrittänyt pitää kameran kädessä niin paljon kun mahdollista ja pian laukasenkin omat nettisivut valokuvaus bisnekselle, jes!! Tosin matkailu- ja maisemavalokuvaus on erittäin kilpailutettu ala täällä ja vie aikaa ennenkö sillä pystyy jääkaapin täyttämään kengurupiffeillä. Mutta oon innoissani ja toivon että lähtisi hyvin liikkeelle.
Siihen asti "oikeiksi töiksi" teen varainkeruuta australialaiselle syöpäjärjestölle. Työ itsessään ei ole mikään unelmaduuni ja monilla tavoin rankkaa mutta työpaikalla oleva ilmapiiri on jotain huikeeta ja vastaavaa on vaikea löytää. Ja tietenkin se, että firman politiikkaan kuulu tarjota oluet kaikille työntekijöille joka perjantai, on myös hyvä syy pysyä väleissä (ruotsalaisen) pomon kanssa!
Jarkko työskentelee vieläkin tietokoneiden hämmentävässä maailmassa ja kirjoittipa kirjankin siinä ohessa! Better Remote Work on kirjan nimi joka siis kertoo etätyöskentelystä ja siitä, miten sen saa toimimaan. Australia on tehnyt meistä yhtäkkiä yllättävän luovia ihmispersoonia!
 |
| kotilaituri noin kello 6 aamulla |
Maahanmuuton toisista puolista
Kuvissa kaikki näyttää aina paremmalta ja paremmilta (että menkää nyt pois sieltä tinderistä ja takasin luontoon!) ja harvoin kukaan kirjottaa sosiaaliseen mediaan vain siitä miten persiistä elämä saattaa just sillä hetkellä tuntua. Ihmisluonto on tehty keskittymään positiiviseen ja unohtamaan helpommin negatiiviset asiat. Hyvä niin.
Täälläkin niitä möykkyjä on matkassa joka päivä vaikka se ei sinne Suomeen tunnukkaan. Aivan järkyttävä ikävä joka ikistä ihmistä kohtaan ottaa välillä niin ison vallan että tekee mieli vaan pakkaa laukut ja lähtee seuraavana päivänä kotiin. Myös jotkin asiat hoidetaan niin kummallisella tavalla täällä ja asiointi saattaa välillä tuottaa hankaluuksia. Monet monet asiat on myös paljon paljon kalliimpia, kuten esimerkiksi ihan minkä tahansa urheilun harrastaminen.
Ihmiset täällä on todella ystävällisiä ja yksi suurimmista asioista mitä haluun oppia on ehdottomasti tämä positiivisuus ja iloisuus mikä melkein jokaisella paikallisella on kokoajan. Mutta kyllä nyt näin suomalaisena olis joskus kiva päästä pahottamaan mielensä ihan vaan mielenpahottamisen ilosta! Kera ruisleivän, mämmin ja pitkän hiljaisuuden.
Myös tietynlainen tietämättömyys tulevaisuudesta häiritsee mutta hyvin usein se ei ole vain maahanmuuton tehneillä ihmisillä ja on helposti peitettävissä kultaisella hetkessä elämisen ajatuksella. Mieltä myös usein painaa pian alkava jääkiekko ja kuinka sitä pystyy seuraamaan, huoh.
Yleisesti kumminkin olen erittäin ilonen että valitsin Australian uudeksi kotimaaksi ja sen suurempaa kiirettä kotiin ei vielä ole.
Tiivistettynä siis hyvin menee ja aikalailla yhtä hömpsähtäneitä ollaan kun lähtiessäkin eikä tulevaisuudesta osaa sen tarkempaa tietoa antaa vieläkään.
Tällä hetkellä itse olen jossakin päin Victoriaa firman sponssaamalla työmatkalla ja ens viikonloppuna olis aika täyttää vuosia Ausseissa!
Kertokaa jos joku aihe erityisesti kiinnostaa ja yritän parhaani mukaan olla vähän aktiivisempi täällä blogin puolella.
Nyt lähden pohtimaan mitä tein tänään väärin kun kysyin eräältä mieshenkilöltä onko hän kuullut meidän syöpäjärjestöstä ja hän vastasi kovaan ääneen ettei käytä puhelinta. Vähän ehkä aksentissa hiottavaa!
Cheers!
